Sulla on hiuksissa hunajan tuoksu ja vaaleanpunaisia kukkia.
Sulla on kirkkaat, loistavat silmät täynnä suklaata.
Sulla on huulet silkkiä ja mansikkaa, pehmeät ja täyteläiset.
Sulla on kaulassa kuoppa ihan niin kuin kaikilla muilla,
mutta sun iho tuntuu erilaiselta.
Sulla on vahvat kädet jotka jaksaa kannatella, mutta sormet eriparia.
Sulla on vatsa jota vasten saan lepuuttaa päätäni.
Sulla on hoikat ja sirot jalat ja hassut varpaat.
Sulla on kuori kova ja kylmä, harva näkee pintaa syvemmälle.
Sulla on jumalainen, kaunis ulkomuoto.
Sulla on itsessäsi kaikki mitä tarvitsisit.
Mutta mitä sulle annettiin?
Sinä sait minut.
Minä olen siipeni rikkonut perhonen, joka tuottaa sinulle pelkkää päänvaivaa.
Minä olen yksinäinen lintu yön pimeässä.
Minä olen siemen joka ei koskaan löytänyt paikkaa aloittaa kasvua.
Riesaksi minut sinulle annettiin.
Ja eihän sinulla ole mitään muuta sitovaa, kuin minä.
Minä vain ja ainoastaan minä, tehdäkseni elämästäsi aina hitusen vaikeampaa.
Vaikken sitä yritäkään, päinvastoin.
Olen keskeneräisyyttä ja haavoittuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti