Tyttöni mun.

Viime yönä mä tunsin sen. Mä pelästyin sitä suunnatonta onnellisuuden hetkeä. Sun suuret ja lempeät silmät sai mut hymyilemään leveämmin kuin aikoihin. Sun hiukset oli sotkussa ja kasvot uniset. Sun iho oli pehmeä ja en voinut muuta kuin katsoa sua. Sä olit niin kaunis, sua kauniimpaa en ole nähnyt. Sä sait mun sydämen hyppimään kurkkuun. Sä veit multa viimeisetkin järjen hippuset ja sekoitit mun pään.

Huumasit mut tuoksullasi, kosketuksesi sai ihoni värisemään. Rintakehäni pomppi epätahdissa. Hengitin läsnäoloasi ja annoin sun vallata koko kehoni. En tiedä mitä mulle tapahtui, mutta mä tajusin jotain tärkeää. Tajusin ja ainakin koitin sisäistää. Sä olet mun maailmani, sä oot pelottavan koukuttava. En halua olla ilman sua, en enää koskaan. Haluan tietää kaikki sun salaisuudet. Haluan jakaa sun kanssa murheet ja pienet ilot. Haluan hassutella sun kanssa ja keksiä tyhmiä juttuja, sellaisia, mitä muut ei ymmärrä. Haluan kietoa kädet sun ympärille, painaa kasvot sun kaulalle ja tuntea sun tuoksun. Haluan lämmittää sun käsiä kun sulla on kylmä. Haluan huutaa koko maailmalle että sä olet mun.

Rakastan sua päälaelta varpaisiin. En muuttaisi sussa pienintäkään asiaa, kelpaat ja tulet aina kelpaamaan mulle tuollaisena. Mun silmissä olet ikuisesti maailman kaunein. Ihmeellinen, lumoava. Ilman sun läsnäoloa pelkään maailmaa. Ilman sua en osaisi enää hengittää, enkä elää. Ja kultaseni, mitä ikinä tapahtuukaan, tulen aina pysymään sun vierellä. Mä pidän sua kädestä ja silitän sun kasvoja. Oon tässä aina kun tarvitset mua.

Oon valmis taistelemaan sun takia, oon valmis kaikkeen mitä ikinä eteen tuleekaan. Koska kun mä sain sut, mun elämässä aukes uusi sivu. Sä teet musta onnellisemman kuin olen koskaan ollut. Sun kanssa mun ei tarvitse pelätä menettämistä. Sun suloinen olemus saa mun vatsassa lentävät perhoset lepattamaan aivan liian nopeasti. Kun katson sua, mulla on lämmin, ja mä en voi olla hymyilemättä.

Katson sua silmiin. Hengitys salpaantuu. Puret huulta, katsot mua niin kuin olisimme tässä kahden. Puristan käsiä yhteen mutten saa kerättyä itseäni. Annat mun katsella sua, ilman sanoja. Mun koko vartalo kihelmöi. Mä tuijotan sun huulia ja sä annat mun nähdä pienen mutta maailman ihanimman hymym. Mä en pysty olla vastaamatta hymyyn. Sun silmät on kirkkaat ja ne katsoo mua päin. Katselen sun huulia. Nostan käteni ja silitän kasvojasi. Annan sormien liukua ihollasi. Hengitykseni on raskasta. Siirrät kasvosi lähemmäs omiani. Katsot mua silmiin ja hymyilet. Häkellyn. Suljen silmät. Tunnen huulesi vasten omiani. Hitaasti, hellästi. Pelkkää rakkautta ja kiintymystä. Ja vain me kaksi. Vedät mua lähemmäs itseäsi. Liikuttelet käsiäsi vyötärölläni. Suutele mua, älä koskaan päästä irti. Anna mun unohtaa maailma ja muistaa vain sut.

Minä rakastan sinua. Tyttöni mun, rakastan vain sinua. Rakastan sinua niin ettei siinä ole mitään järkeä.

tyhjää

Ollaan olevinaan jotain mitä ei olla, ei uskalleta. Ei jakseta tehdä mitään. Ei mennä minnekkään.

Maataan tässä paikallaan niin kauan kunnes on pakko kiskoa itsensä ylös. Ei ajatella mitään, unohdetaan kaikki. Kuiskaillaan toisillemme suloisia asioita.

Peloton sielu mustassa maailmassa. Harmaa savu sokaisee silmät, suu hymyilee. Unohtunut, hiipuvainen, sinä ja minä. Hassulta tuntuva pieni hetki joka saa sydämen pomppimaan hurjasti.

Sitä ja tätä, ei yhtään mitään. Mä en osaa kirjoittaa. Mä en jaksa kelailla asioita. Eikä mun tarvitsekkaan.

Helppo sanoa mutta vaikea toteuttaa. Hassulta tuntuvia fiiliksiä ympäri päivän. Mulla on kaikki tässä ja nyt, eilinen muistissa, huominen salaisuutena.

Miksei ole sitä ja miksei ole tuota? Miksi halutaan vaikkei tarvita? Eihän mikään ole koskaan tarpeeksi, eikä mikään koskaan tyydytä sua kokonaan. Me ollaan ihan tyhmiä, välillä meillä ei näytä olevan järkeä päässä ollenkaan. Salataan itsemme ja havitellaan suurinta. Meillä on pitkä matka edessä, ja siitä on välillä vaikea selvitä, mutta me ei sisäistetä sitä.

Ajattelutapa kiteytyy yhteen mahdottomaan. Kurkotellaan, muttei koskaan yltetä. Typerä ihminen, haluaisit jotain mitä voit teoillasi saavuttaa. Miksi mahdoton kiehtoo? Vähemmälläkin selviät.

Sekavaa, en mä ymmärrä itsekkään.

Hassu juttu

Me pelätään huomista ja vieraksutaan muutosta. Me ei osata olla suvaitsevaisia, me ei osata hyväksyä erilaisuutta. Me pelätään paljon kaikkea ja koitetaan piilottaa se muilta. Me esitetään vahvoja, koska pelätään sitäkin, mitä muut meistä ajattelee.
Mutta se on tosiasia, ettei mikään ole koskaan täydellistä. Vaaleanpunaiset lasit särkyy ja sirpaleet lentää sun kasvoille. Mutta joku on joskus luvannut, että meidän on mahdollista selvitä ihan kaikesta.

Ympärilläsi näät paljon pahaa joka päivä, mutta voit itse vaikuttaa siihen, jäätkö katselemaan pahuutta, vai etsitkö kaikkea sitä hyvää mikä tasapainottaa pahaa.

Oletko valmis? Se alkaa nyt. Et voi enää perääntyä. Mikä se on, sitä en tiedä. Se on mittaamaton, näkymätön, hento, virheetön. Se koskettaa kasvojasi, vähitellen se valtaa koko kehosi. Se lämmittää ja suojaa, se pitää kädestä. Edelleen sinä pelkäät, pelkäät että se menee pois, pelkäät että putoat takaisin maanpinnalle. Suloinen onnelisuuden kuplasi poksahtaa. Kukalie sen mahtaa rikkoa, en tiedä sitäkään.

Joskus on oltava itsekäs ja ajateltava itseään. Joskus maailma heittelee, etkä voi luottaa kuin itseesi.

Muokkaa omaa itseäsi, älä anna muiden vaikuttaa siihen mitä olet. Älä pelkää, ainakaan kovin paljon. Älä epäröi, juokse niin kovaa kuin jaksat, älä katso taaksesi. Hengitä, tunnustele ilmaa. Kerää sadepisaroita, maista auringonvaloa. Hymyile turhaan, ihastu, rakastu, ole onnellinen, välillä onneton, piristy, hymyile taas, rohkaise itsesi.

Mikään ei mene suunnitelmien mukaan, mutta se ei haittaa mua. Hetkessä on taikaa, paljoa en suunnittele etukäteen.
Hymyilyttää. Mä en ottanu tänään lääkkeitä, enkä menny edes sekaisin.

Mulla on kaikki mitä tarviin. En vois edes toivoa mitään muuta. En tarvii muuta.

Hassu juttu, mä taidan olla rakastunut.