keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Perhosii vatsas

Paras tunne maailmassa on se kun tajuaa rakastavansa toista aina ihan vähän enemmän ja se kun huomaa, että se rakkaus kestää ylä- ja alamäet. Kun ei tarvitse enää pelätä menettämistä. Kaikki se on mulle ihan uutta. En mä uskonu että mulle voisi käydä niin, että mä löytäisin ihmisen, kenen kanssa haluan olla, kenen takia tekisin kaiken voitavani. Viimeisillä voimillanikin pitäisin kiinni siitä. Susta.

"En saa sua mielestä pois, tuntuu kuin tää unta ois, mä haluun viereesi suojaan."

Sillä tyttö, sä olet suloisinta mitä ole
olen nähnyt. Mulle riittää, kunhan sä olet siinä. Kunhan saan pitää sua kädestä. Saan kutsua sua omakseni ja se tuntuu hyvältä. Tuntuu hyvältä olla sun oma, ja se että me ollaan me, se on parasta mitä mä tiedän. En mä tarvitse mitään tän enempää tai vähempää. En mä tarvitse muuta kuin sen mitä sä olet, ja susta en muuttaisi pienintä kohtaakaan. En pientä luomea sun ylähuulessa, enkä sun hassunnäköistä peukaloa, en edes sun itsepäistä luonnetta. Rakastan. Rakastan rakastan rakastan sua juuri tuollaisena.

"Mä rakastan sua ja eikö se oo pääasia. Ja tiedät et teen mitä vaan sun takia, lennän vaikka kuuhun tai kannan paikasta toiseen, kunhan vaan kulta et luotani koskaan pois mee, vaan pysyt siinä käteni tiukasti ympärilläs."

Sä sytytät mun sydämen tuleen ja salpaat mun hengitykseni. Sä annat mulle jotain uskomatonta energiaa. Teet mut kokonaiseksi ja niin kovin onnelliseksi. Mä olen riippuvainen susta ja sun kosketuksesta.  Haluan antaa sulle kaiken mitä mulla on. Kaiken mitä mussa on. Kun ajattelenkin sua, mun hengitys tasaantuu. Rakas, sä olet mun kaikkeni, kallein aarteeni. Sä olet mun suurin haaveeni, tärkein unelmani ja ihanin toteutunut toiveeni.

"Mä haluun olla sun en kenenkään muun, käydä kainaloos nukkumaan ja tuntee sun hengityksen ihollani ja kertoo sulle miten välitänkin, ja miten rakastan vain sua"

Suljetaan hetkeksi silmämme ja annetaan hetki toisillemme. Vaikka et olekkaan luonani, sulje silmäsi, niin voimme tavata ajatuksissani. Anna mulle pusu ja halaa mua lujaa, niin että tunnen sen kuin olisit oikeasti siinä.
Kukaan toinen ei saa mua tuntemaan näin, kukaan toinen ei merkitse mulle niinkuin sä merkitset. Sä olet mun toinen puolikkaani, mun oma huumeeni. Olet kuin alkoholi, saat mut kai humalaan, mutta aamulla mulla ei ole huono olla.

▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲▲

Tänä aamuna kun sain taas vihdoin herätä vierestäsi, mut valtasi niin lämmin onnellisuuden tunne että se tuntui varpaissa asti. Kun katsoin niitä unisia kasvoja sun sotkuisten hiusten takaa, en halunnut nousta ylös. Olet niin kaunis,  lumoavan hellyyttävä. Aamu-unisuus vain korostaa luonnollista suloisuuttasi. Ja mä oon niin rakastunut siihen kaikkeen, unen suttaamaan suhun ja sun lämpimään rutistukseen. Ja siihen kuinka saan kömpiä sun kainaloosi.

▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼▼

"En tarvii muuta kuin sut, mä taidan olla rakastunut. Tunnen vatsas perhosen siiveniskut."

lauantai 25. tammikuuta 2014

Ajatteluja

Mä olin unohtanut kirjoittamisen ikuisuudelta tuntuneeksi hetkeksi. Mä olin unohtanut sen joka on äärettömän lähellä mun sydäntä. Pakokeinoni, sen ihanan tavan, jolla pääsee irtautumaan tästä hetkestä ja tästä maailmasta.

Täällä siis olen taas, koitan saada teidät ajattelemaan. Ajatelkaa, pyöritelkää ajatuksianne. Etsikää uusia näkökulmia ja sen jälkeen miettikää uudelleen. Hullaantukaa maailmasta, sillä on paljon näytettävää, mutta vain jos osaat katsoa sitä oikealla tavalla.

Hihittelen mielessäni ja hymyilen tuntemattomille. Hengitän pakkasta ja tunnustelen seinään kiinnittyneitä lumihiutaleita. Mä en ole kuin pieni osanen tätä kaikkea, se tuntuu ihan hyvältä, turvalliselta.

Mulla on kaikki kai ihan hyvin. En haluais olla tällainen tai täällä. Mutta mä opettelen olemaan ja olemaan olematta ja välittämättä. Ja mikä parasta, haluan oppia vielä paljon enemmän. Ehkä vielä jonain päivänä osaan olla ja hengittää tasaisen vahvasti. Hassuakin hassummat olotilat valtaa mut ja tuntuu kuin koko keho värisisi helpotuksesta.

Jos jonain päivänä meinaan luovuttaa, luovutan luovuttamisen suhteen. Sillä mä olen selvinnyt tähänkin asti. Mä oon rämpiny polttavan tuskan läpi ja heittäny pois kurkkua kuristavat aatteet. Vaikka se ei koskaan lopu, haluan mä kuitenkin uskoa siihen suloiseen vaaleanpunaiseen, joka tähänasti on asunut vaan mun pääni sisällä.

Sä siellä joka luet tätä nyt, tässä hetkessä, haluan kertoa sulle yhden tärkeän asian.
Arvaa mitä?
Sä olet ihana.
Sä olet arvokas.
Sä olet kaunis.
Ja mikä parasta, sä olet hengissä.

Sulje silmät ja toivo jotain. Jos toiveesi toteutuu, älä kiitä siitä mua.

Tekeekö omituisuus musta hullun? Sä oot hulluna muhun ja siksi mä oon hullu. Määrittelet sekunnissa ihmisen jonka olet vasta tavannut. Mielipide ei muutu, määritelmä sun pään sisällä on ja pysyy. Sä olet hullu. Omituinen ihminen, nauttisit joskus. Höllää vyötä ja jätä hiukset suoristamatta. Hengittele ja opi jotain uutta, vaihda itseäs. Muuntaudu.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Hemmetti

Jos elämä onkin vain kyynelten sotkemaa naurua? Ilo, onni ja onnellisuus. Hilpeä hymy ja varovainen kosketus. Toisinaan et ymmärrä mistään mitään, mutta eihän se sinua haittaa. Onko millään oikeastaan mitään väliä? Nauraen keräilen hetkiä ja tungen muistoja taskuihin. Säilytän niitä kunnes on aika päästää irti. Ehkä niin ei käy koskaan, en mä tiedä.

Hankaan kasvoilta pois eilisen päivän, annan veden valua pitkin hiuksia ja pisaroiden virrata silmäluomien päällä. Silmät kiinni seison siellä juoksevan veden alla, mietin sitä mitä en kerro teille. Mietin vaikka olen samalla miettimättä mitään.

Hetkissä elää meidän tulevaisuuden näkymät. Hetkissä me muutetaan itseämme ja kaikkea sitä mikä meitä ympäröi. Arvokas pieni hetki, muuta mun maailma. Jos sä ymmärrät jostain jotain, kerro mullekkin. Kerro mulle jotain mitä mä en halua tietää, anna mun oppia ymmärtämään.

Tiedätkö, ei ole mitään niin kovin pelottavaa kuin rakkaus. Rakkaus pelottaa. Se kauhistuttaa samalla kuin ihastuttaa. Se tekee sokeaksi ja heikoksi. Mutta rakkaus tekee kokonaiseksi.

Hassua on se, ettei mun vieläkään tee mieli ottaa hatkoja rakkaudesta. Vieläkään mun ei tee mieli tunkea sua muistojen taskuun. Enkä milloinkaan halua että menet pois.
Joskus mua ällöttää mun ajatukset,  varsinkin rakkaudesta. Joskus mä oon liian herkkä enkä osaa käsitellä itseäni.

Työnnä mut seinää vasten ja suutele. Suutele niin kuin et olisi koskaan ennen suudellut. Pidä musta kiinni, nosta mut ilmaan. Hengitä mun kaulalla, anna mä olen sun ja siinä. Anna mä jään siihen. Estä mua jos meinaan mennä pois. Pidä mua hyvänä, siltiä ja helli. Anna mun käpertyä sun syliin ja uppoutua sun antamaan turvallisuuteen. Katso mua silmiin ja kerro kuinka rakastat. Sitten pidä mua kädestä ja nukahda mun viereen.

Ja enää mua ei edes haittaa vaikka kuorsaat.

Ja se on jo aika paljon.