Tyhmät ihmiset

Mä oon huomannu monesti, kun jengi kysyy että mitä mulle kuuluu, ni ne ei jää kuuntelemaan pidempää vastausta kuin se perinteinen hyvää. Miks pitää kysyä jos ei kiinnosta? Muodon vuoksiko vai ihan vaan tavan mukaan? Hyviin käytöksiin kai kuuluu kysellä toisen kuulumisia. Mutta hei, mitä turhaan. Mielummin olla kuulematta sitä kysymystä, kun se että kerrot jotain ihan vaan itselles, koska kysyjä ei kuuntele kuitenkaan enään.

Koko "mitä sulle kuuluu?" on periaatteessa kysymyksenä aivan turha. Se on menettänyt arvonsa kai kokonaan. Joko sä vastaat vaan sen "hyvää" tai sitten sua ei vaan kuunnella sen pidemmälle. Sama kuin heittäisit sen muutaman sekuntin koiranpaskaan ja astuisit päälle.

Mä löydän tästä maailmasta ja näistä ihmisistä niin paljon turhuuksia ja idioottimaisia juttuja, että mulla meinaa hajota pää. Vielä enemmän raapii se kun huomaa, että teen itsekin niitä samoja asioita. Kai me vaan kaikki kuulutaan tähän johonki isoon syöpämassaan, joka on olevinaan tän maailman hienoin laji.

Eikö se niin mene että me ollaan oma laji? Ollaan se laji joka tän kaiken on hionut tähän nykyiseen malliinsa. Samaan aikaan kun me ihastellaan sitä, ni me tuhotaan se kaikki mitä ollaan saatu aikaan. Voi nyt helvetin ihmiset. Kuka täällä meitä opettaa olemaan kun ei siihen itse kyetä.

Hukkukaa periaatteisiinne ja syökää päänne.

Tallotaan maahan ne ketkä sanoo vastaan ja ne kenellä on vääränväriset kengät. Ja varsinkin ne ketkä ei osaa sanoa aakkosia takaperin tai syödä puikoilla.
Heitetään niiden päälle paskaa ja satutetaan sanoilla.

Kaiken tän sumun ja tuhkan keskellä me hengitetään kaulahuiveihimme ja suljetaan silmämme. Astutaan jonkun muun tekemiin jalanjälkiin lumihangessa jottei omat kengät kastu. Pyyhitään kasvoilta lumihiutaleita eikä missään tapauksessa katsota vastaantulevaa silmiin.

Ettei vaan tarvitsisi hymyillä.