tiistai 11. maaliskuuta 2014

Ristiriitoja

Mikä on sellaista, mitä ei voi koskettaa? Sä et arvaakkaan. Sua pelottaa, et uskalla luottaakkaan. Tee sun valinnat, anna vaan mennä. Tee mitä täytyy, jotain hyvää siitä varmasti syntyy. Sulje silmät, kiristä otetta. Hukkaa maailman tuoksu, juokse mut kiinni. Älä jaksa pelkää, koska maailma tulee kääntää sulle selkää. Sun pitää pärjää yksin, tehä niit henkisii ennätyksii.

Saatko sä otteen tiukan, vai voimavaran niukan? Sellasta voimaa ei edes ookkaan, millä voisit tuskaa turpaan mottaa. Revi siltä hiukset päästä, älä siitä irti päästä. Viimenen toive, turhaakin turhempi. Älä jää sen juttuja kuunteleen, koska se ei haluu sulle ku paskan tunteen. Se haluu et sua sattuu, se sanoo sulle; kaikkeen tottuu.
Älä vaan usko sitä, se heittää paskaa sun niskaan. Mitä sitten teet, minne sä oikeesti sitten meet?

Älä kato taakses, juokse vaan karkuun, siihen yhteen tiettyyn tartu. Halaa sitä lujaa, sä et oo enää pulas. Sä oot turvassa, sylissä suojassa. Anna sen pidellä sua, rauhottaa mieles, se vie sun kieles.

Rakas, pieni ihminen, aarteeni suloinen. Sulatat mun sydämen. Paras ystävä, turvapaikka lämpöisin, en tiedä miten sua tästä kaikesta kiittäisin.
En voi muuta ku halaa sua lujaa, korvaasi kuiskaan monta kaunista sanaa.
Salaan sut muilta, piilotan täältä, peittoni alla on sulle oma paikka.

Pilvetön, sininen taivas. Kirkkaana loistava aurinko. Hymy ystävän huulilla, kevät hengittää kasvoillemme. Haluan uskoa siihen, että se todella on jo lähellä. Ihana kevät, ihana lämmin kevät ja auringon säteet.
Sydämessä lämmin olo, kasvot kirkkaammat kuin aikoihin. Oi kevät, anna mulle sun elinvoimaa. Anna mun kokee et tää toimii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti