Maailma vasten mun kasvoja. Maailma on paha, mut ihmiset on pahempia. Ihmiset tekee maailmastakin pahan. Miksei voi vaan rakastaa toisia? Miksi pitää ajatella vain itseään jos näkee toisen jo valmiiksi kärsivän.
Miksi halutaan satuttaa toisia, eikä edes välitetä siitä?
Missä on tunteet? Missä on aito välittäminen? Keneen voi luottaa.. Ei ehkä keneenkään. Vain ja ainoastaan yksin itsensä kanssa on hyvä olla. Se ei ole onnellisuutta, se on yksinäistä, mutta se ei satuta.
Tarttuuko joku vielä käteeni, vetääkö minut mukanaan, viekö syvälle siihen turhuuteen? Hetken leikkii, hetken antaa olla onnessaan. Hetken päästä heittää pois, repii kaiken palasiksi, haukkuu, pilkkaa, syyttää, vihaa.
Miten kaiken sen jälkeen jäljelle jää vain tämä. Viha. Miten se on edes mahdollista. Valheilla peitetty viha. Miksi antaa toivoa kun sitä ei ole. Miksi uskotella olemattomia. Miksi riistää toiselta kaikki. Miksi pilata kaikki mikä tuntui joskus hyvältä.
Miten hän enää oppii tuntemaan aitoa iloa, kun mikään ei kiinosta. Kun haluaa vain piiloutua maailmalta. Kun haluaa vain kadota, karata, lentää pois. Mennä paikkaan jossa menneellä ei ole väliä. Paikkaan jossa mikään paha ei pääse koskettamaan heikkoa. Paikkaan jossa kaikki on mahdollista.
Unohtamista vaikeampaa ei ole. Kuinka voi unohtaa, jos joku merkitsi niin paljon, kohteli kuin paskaa, heitti pois kaiken sen mitä oli joskus. Kuinka helvetissä unohtaminen on jossain määrin edes mahdollinen vaihtoehto.
"Kato mitä sä teit, sä jätit vain sirpaleita, heitit hiekkaa suoraan mun silmiini, multa petti alta maa."
Kuinka se, kenestä välitit joskus enemmän kuin mistään muusta, voi muuttua siksi, ketä täytyy vihata. En minä vihaa. Muistelen sitä kaikkea hyvää. Mutten voi estää Sinua vihaamasta.
"Mun tekis mieli hakata sut."
"Anna mennä. Kumpa vain tekisit sen."
Sanat eivät merkitse mitään, teot tekevät tuhoa. Ihmiset pettureita, toiset liian heikkoja. Valheiden keskellä mietin mitä muka tein väärin. En mitään. Jos vain voisin, menisin ajassa taaksepäin.
Enää ei voi luottaa kuin omaan itseensä. Enää on mahdoton tuntea kiintymystä, ilman pelkoa. Ja aina kun pelkäät, kuuntele itseäsi, kysy miksi pelkäät. Sillä yleensä et pelkää suotta.
Mitä sinä saavutit tällä? Mitä hyvää sait itsellesi tekemällä noin? Olen onnellinen puolestasi siitä, että pääsit minusta vihdoin eroon - juuri niinkuin halusitkin.
Toivottavasti vielä joku päivä ymmärrät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti