Yesterday

Millonkohan viimeks olisin voinu sanoo et mulla on ollu hyvä päivä. Niinku ihan koko päivä. Mä oon jopa hymyilly aitoa hymyä.

Tänään mä oon elossa, mä tiedän sen. Tänään mä tunnen jotain.

Mä ja yö. Mä ja mun mietteet. Enkä mä mieti mitään paskaa, mietin sitä mikä on hyvin, sitä mikä tuntuu vielä hyvälle.

On kylmää, pimeetä ja märkää. Mun tekis mieli jäädä asfaltille makaamaan. Ihan vaan koska tekee mieli, ilman mitään oikeeta syytä. Mun tekis mieli taas ottaa kengät pois ja kävellä jonnekkin. Jäädyttää varpaat ja antaa jalkojen johdattaa.

Mitä sitte, jos mun hiukset on sekasin, septum joskus vinossa, meikit levinny sateesta. Mitä sitten jos en aina oo henkisesti niin vahva ku moni muu täällä. Mä oon silti olemassa ja ehkä mulla on joku tarkotus. Ehkä mä en ookkaan täällä ihan ilman syytä.

Onneksi kukaan ei voi määritellä sitä, minkälainen ihmisen pitäisi olla. Onneksi me ollaan kaikki erilaisia.
Mulle huomautetaan usein siitä, että tuijotan ihmisiä. Tuijotan, koska ihmiset on kiehtovia, jokainen on omalla tavallan ihan hiton mielenkiintonen.

Onko täysin onnellista ihmistä olemassakaan? Tai vaikka tähänastisen elämänsä olisikin paistatellut ilman huolen häivää, ovat vastoinkäymiset luultavasti vasta edessäpäin. Joten miksi mun pitäis jäädä paikalleen vellomaan surkeassa olossa. Helpottavaa on, kun ajattelee että mäkin olen vielä jonain päivänä onneni ansainnut. Ja sitten kun se päivä koittaa, aion nauttia täysillä, elää kuin viimeistä päivää, ja tehdä kaikkea mikä rakentaa mulle onnen.

"Onni, tuo maailman vaikein asia, sitä kiertää, niinkuin kasia. Sitä tyhjentää niinkuin lasia ja suurimmaks osaks se on pandooran rasias, se on siellä, visusti piilossa."

~

Tässä eilisen päivän fiilikset joita en vielä eilen halunnut julkaista. Tänään mulla on edelleen ihan hyvä fiilis. Ehkä tästäkin tulee hyvä päivä.

Ehkä mä osaan kohta jo olla, eksymättä koko ajan surkeuteen.