Tunnen tämän, tunnenko mitään? Näenkö, kuulenko? Missä mä olen?
Eksynyt joka kurottaa kättä johon
tarttua. Sitten kun se käsi ilmestyy, ei usko silmiään. Hengitys salpaantuu ikuisuuden tuntuiseksi ajaksi. Ei voi muutakun puristaa. Puristaa kättä ja antaa sen johdattaa, viedä mukanaan.
Mä en välitä, en välitä enää mistään. Tää on ihan hassua, osaan olla siinä ja tässä ja vähän tuossakin. Tykkään pikkuasioista. Tykkään uudesta lävistyksestä ja sen aiheuttamasta kivusta, tykkään mehujäästä, tykkään laittaa talvikengät jalkaan ja tykkään jättää jalanjälkiä ensilumeen.
Hiljaisuus on mun uusi parasystävä. Siihen voi upota ja sen voi kuulla vaikka ympärillä olisikin hälinää.
Vähemmän puhetta, vähemmän tarvetta mihinkään. Mikä määrittää mut? Kuka päättää kohtaloista?
Sielulla kolmet kasvot. Näkymättömät ja hennot. Vastakohdat, täysin erilaiset.
Mitä näet? Et mitään.
Salaisuuksia täynnä, mieli johdattaa kummallisuuteen. Mikä tekee sairaan? Mikä muuttaa mielen?
Suoraan eteenpäin, älä pelkää. Tartun kiinni, puristan, en päästä irti.
Älä koskaan mene pois.
Oletko sama vielä huomenna, olenko minä tässä vielä huomenna?
Keho värisee, rintakehä kohoilee tasaiseen tahtiin. Paikallaanpysyminen vaikeaa, hetkessä silmissä sumenee.
Miten päästä pois, miten mennä karkuun?
Ei mua kiinnosta, ei hetkauta. Katse suora, tuijottaa. Silmät on auki, mutta mitään en näe.
Jaa, että mikäkö mua vaivaa?
En tiedä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti