Jos hiljaisuuden voisi kuulla, se olisi tässä. Kaiken puheen ja metelin keskellä mulla on oma pieni kupla, kupla joka pitää mut rauhallisesti syleilyssään. En kuule mitään vaikka kuulen paljon, en halua kuulla, en halua tiedostaa.
Makaan poikittain sängyssä, jalat seinää vasten. Hiuksissa ja kasvoilla mulla on vieläkin edellinen päivä. Monta tuntia olen tässä jo maannut turhana, koittanut taistella unta vastaan. Muutama pilleri, puolisen tuntia, olisin jo unessa.
Ikävöin sinua ja sitä pelotonta oloa. Muutama päivä on liikaa välillämme. En haluaisi maata tässä yksin, yksin en haluisi olla hiljaisessa kuplassani. Haluan sinut tänne, viereeni.
Ei tarvitse puhua, ei sanoja tarvita. Hiljaisuudessa toisen kosketus yltää syvälle. Se villitsee ja se saa haluamaan lisää.
Pelkäätkö sadetta? Pelkäätkö tuulta tai myrskyä? Pelkäätkö rakastua, pelkäätkö tuntea?
Älä enää pelkää, älä murehdi. Hetki hetkeltä maailma punoo suunnitelmaa sinulle. Anna sen kuljettaa, anna sen yllättää. Tulet kaatumaan, sinuun tulee sattumaan, mutta nouset ylös ja löydät haavoille parantajan.
Täydellinen hiljaisuus. Raskas mieli, painaen päätäni tyynyyn. Mun ei ole pakko tehdä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti