Hymyilyä

Kaikki mikä on painanut mun mieltä alaspäin, kaikki mikä on vaivannu ja sekottanu mua, tuntuu kuin pudonneen pois kyydistä. Epäselvyydet mun osalta on ratkennut vihdoin. Selkeääkin selkeämmin tiedän nyt mitä haluan elämältä tällä hetkellä, ja keiden haluan siihen kuuluvan.
Tällä hetkellä en tarvitse mitään lisää, ihmissuhteet ovat kunnossa. Ehkä tänään en pelkää enää niin paljon. Uskallan olla. Uskallan elää.

Ota mua kädestä, älä päästä irti. Anna mun katsella sun hymyä. Anna mun koskettaa sua. Silitä mua, pidä itselläsi, omanasi. Sillä sun kanssa mun on hyvä olla, siitä en tahdo pois, ja sua mä en vaihtais keneenkään toiseen.
Uskallan luottaa tähän hetkeen, tähän tunteeseen. Ehkä vielä uskallan heittäytyä mukaan täysillä, niin etten tunne ollenkaan pelkoa.

Selkeästi, yksinkertaisen hennosti. Ilman vastaväitteitä, ilman huolta tästä tai mistään.
Hengitys kevyttä, ja ilma tuntuu hyvältä. Kylmyys kirvistää kasvoja aamuisin, mutta se tuntuu yllättäen hyvältä. Halaus sinulta lämmittää koko päiväni.
Puhdasta nautinnon tunnetta. Puhtainta iloa pitkään aikaan.

En halua edes ajatella sitä, ettei oma pieni depressioni ehkä koskaan mene pois. Ei sillä ole väliä, selviän sen kanssakin, olen selvinnyt tähän astikkin. Osaan olla sen kanssa, ja opettelen koko ajan tuntemaan lisää iloa.

Olen vapaa, mutta kahleissa. Olen siellä missä haluan, olen minä, olen tässä. Tykkään tästä, tykkään vähäsen maailmasta, tykkään ihmisistä ympärilläni.

Jossain ylhäällä joku hymyilee minulle. Ja se hymy on leveä, se valaisee päiväni.

Auton takapenkki, kirkkaat valot ympärilläni. Hymyilen yksin tässä. Haluan nukkua tekounta ja herätä aamulla uuteen päivään.