Olemattoman olematon olemassaoleva olemisen tunne. Olenko tässä, vaiko missä? Olenko samassa paikassa, tai edes samassa hetkessä mieleni kanssa? Missä vaellan, minne olen matkalla? Pelottaako? Ei. Ei pelota.
Olen matkalla jonnekkin, en vain vielä tiedä minne.
Anna elämän kuljettaa. Älä ole huolissasi siitä, mitä tulee tapahtumaan. Nauti hetkestä. Elä hetkessä. Elä tässä päivässä, älä huomisessa.
Jos saisit tietää aikasi, eläisitkö erilailla viimeiset päiväsi?
Päätätkö olla onnellinen?
Suosittelen.
Tuntuu etten ole kukaan. Tuntuu että olen pieni. Ei, pienempi kuin pieni. Olematon.
Saanko tarttua käteesi, johdattaa sinut paikkaan kauneimpaan, juosta vierelläsi, huutaa kanssasi?
Päästätkö minut lähelle, annatko jäädä ihollesi.
Silmissäni sumenee ajatellessani maailmaa. Ja sinua.
Älä katsele maailmaa vierestä, ole osa maailmaa, elä siinä.
Ja vaikka kaikki ympärilläsi sortuisi pieniksi paloiksi, jatka hymyilyä. Älä anna kyynelten tulla. Nosta pääsi, huuda onnesta, huuda koska saat olla täällä. Huuda ja naura, iloitse kaikesta mitä sinulla on. Tee valintasi. Päätös siitä, jäätkö maahan makaamaan vai nousetko suoraan ylöspäin.
Ole kaikkea sitä mitä haluat olla.
Tee se mitä sinun on tehtävä.
Ja muista ajatella itseäsi. Älä elä tyydyttääksesi muita samalla satuttaen itseäsi.
Muista, että olet arvokas. Älä pelkää pienokainen. Olet vielä elossa.
Auton kylmä takapenkki, musiikin jytinä, pienet valonlähteet koittaen valaista päälle puskevaa yötä, veden liike, puiden kahina. Täällä minä olen, aivan yksin. Väsynyt tähän päivään, odottaen huomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti