Veitsenterällä.

Yksinäisyys. Se voi joko pelastaa pulasta, tai sitten se tappaa sisältä. Kun huomaa olevansa oikeasti yksin. Kukaan ei huomioi, kukaan ei välitä siitä miltä sinusta tuntuu. Olet yksin kaikkien painavien mietteidesi kanssa. Kaikki on yksin sinun harteillasi eikä kukaan tule auttamaan tai viemään osaa mietteistäsi pois. Rakkaimmat ihmiset katoavat ympäriltäsi yksi kerrallaan. Vain yhdestä voin olla varma. Vain yksi on tukenani oikeasti. Ystävä, josta en luopuisi mistään hinnasta. Saara. "Kiitos että oot siinä, kiitos että kuuntelet. Kiitos ettet jätä mua yksin. Vaikka mä tarvisin sua keskellä yötä, sä olisit valmis auttamaan. Kiitos että olet sinä."

Olen syvällä meren pohjassa. Koitan pyristellä veden painoa vastaan. Mahdotonta. Vettä on jokapuolella. Se ahmaisee pienen ruumiini syleilyynsä, en koskaan pääse pois. Pian olen osa sitä. En ole enää ihminen.

Vaikka kuinka yritän, en saa sinua pois ajatuksistani. Olet minun maailmani. Merenpohjaankaan ei huku rakkauteni sinua kohtaan.

Olen heikko. Olen rikki. Haluaisin paeta itseäni, ja tunteitani. Haluaisin riuhtoa itseni irti tästä henkisestä paskasta, jota sinusta aiheutuu. Haluaisin olla vapautettu maailmasta. Haluaisin lentää. Lentää pois.

Eikä kukaan huomaisi.