Mitä tekisit, jos eteesi tuotaisiin tarjottimella tilaisuus tartuttavaksi? Ottaisitko tilaisuuden vastaan vai työntäisitkö sen sivuun ja jättäisit käyttämättä? Et voisi tietää mitä siihen tarttuminen toisi tullessaan. Se saattaisi muuttaa elämäsi suunnan aivan täysin. Ehkä joutuisit jopa katumaan.
Entä mitä tekisit, jos sinulle annettaisiin pieni ilon aihe paperipussissa? Ottaisitko ilon irti pienestä asiasta vai jäisitkö miettimään asioita, jotka tekevät sinut surulliseksi? Pienestä iloa tuottavasta asiasta kannattaa nauttia mahdollisimman paljon. Kerää ilon aiheita taskuihin ja kaiva ne esiin silloin kuin tuntuu pahalta.
Mutta mitä tekisit, jos sinulle annettaisiin ymmärrystä suurissa kankaisissa kasseissa? Heittäisitkö kassit piiloon lukkojen taakse, vai ottaisitko ymmärrystä itsellesi sen verran, että voit antaa anteeksi? Ja ehkä jonain päivänä alkaa taas luottaa. Sillä luottamusta tarvitaan. Sitä me tarvitsemme.
Elämämme täällä on niin kovin hauras. Arvaamaton ja jännittävä. Kyydissä pysyy jos pitää lujaa kiinni. Mutta kaikkea on aina vaikea ymmärtää.
Jos me kaikki pitäisimme toisistamme kiinni, pelkäisimmekö me? Olisiko meillä kylmä? Olisimmeko heikkoja?
Tuntisimmeko yksinäisyyttä?
Ei. Ei mitään näistä.
Jokainen täällä kulkee omaa tietänsä pitkin ja harvemmin on kättä, josta pidellä kiinni. Harvemmin on ketään kuka oikeasti välittää.
Uskallatko siis tarttua käteen joka sinua kohti kurkottaa?
Sydänkuviot peitolla, paljaat varpaat, unisieppari, kamerassa oma naama, kirkkaana loimottava lamppu, liian suuri sänky yhden nukuttavaksi. Tämän päivän on aika väistyä, huomiselle jääköön enemmän tilaa.
Lamppu ei enää loista, varpaat piilotan sydämien alle. Unisieppari vieköön pois pahat unet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti